Ritarihuone

Ritarihuone on Ruotsin introdusoidun aateliston palatsi. Sen omistaja ja ylläpitäjä on Ruotsin ritaristoja aatelisto -niminen yhteenliittymä, jota kutsutaan myös Ritarihuoneeksi. Ritarihuone tekee nykyään merkittävää työtä maan aateliston historiallisten perinteiden ylläpitämiseksi. Säätyvaltiopäivien lakkauttamisen jälkeen palatsi on ollut vuodesta 1869 lähtien aateliston omassa käytössä kokoontumis- ja hallintotilana.

Avoinna

Maanantaista perjantaihin 11.00 – 12.00, arkipyhinä suljettu.
Pääsymaksu 60 SEK, opiskelijat ja eläkeläiset 40 SEK.
Ritarihuoneelle voi ottaa yhteyttä myös sähköpostitse: kansli@riddarhuset.se tai puhelimitse +46 (0)8 723 39 90.

The House of Nobility will not be open to the public on the following days during spring 2018:
16/3, 30/3, 2/4, 30/4, 1/5, 9-11/5, 31/5, 6/6 (closed 11-12 a.m. but open for concert 2-3 p.m.), 21-22/6

Ritarihuone löytyy kartalta (linkki)

Rakennus

Ritarihuonepalatsi rakennettiin vuosina 1641–1672. Ajan hengen mukaisesti suunnittelutyö annettiin tehtävään kutsutuille eurooppalaisille arkkitehdeille.

Työn aloitti ranskalainen arkkitehti Simon de la Vallée vv. 1641–1642. Hänen jälkeensä tehtävää hoiti puolestaan saksalainen Heinrich Wilhelm vv.1645–1652 . Hollantilainen Jost Vingboons (vv. 1653–1656) ja ensiksi mainitun poika Jean de la Vallée (vv. 1656–1672) täydensivät pitkäaikaisen työn omilla osuuksillaan ja antoivat rakennukselle sen lopullisen muodon. Rakennuksen pohjasuunnitelma, mittasuhteet ja koristelu ovat Vingboonsin käsialaa. Mansardikatto, koristeelliset pääovet ja sisäportaikko ovat puolestaan Jean de la Valléen suunnittelemat.

Tyylillisesti rakennus edustaa sekä ranskalaista klassismia että hollantilaista barokkia. Erilliset siipirakennukset valmistuivat vuonna 1870 ja ovat ruotsalaisen arkkitehdin Adolf W. Edelsvärdin käsialaa.

Ritarihuonesali

Aatelissääty käytti salia valtiopäivien istuntosalina vuodesta 1668 aina vuoteen 1865, jolloin säätyvaltiopäivät lakkautettiin ja korvattiin valtiopäiväuudistuksessa kaksikamarisella parlamentilla. Nykyään ritaristo ja aatelissääty kokoontuvat tänne aateliskokoukseen joka kolmas vuosi. Salia käyttävät myös Tiedeakatemia ja Kuninkaallinen Oppineisuusakatemia vuosittaisissa juhlakokouksissaan. Sali entisöitiin täydellisesti vuonna 1961, ja samalla lehteri poistettiin.

Tässä salissa aatelisto teki vuoden 1680 valtiopäivillä päätöksen isojaosta; täällä käytiin myös nk. vapaudenajan kiihkeät puoluetaistelut hattujen ja myssyjen välillä; täällä kuningas Kustaa III vuoden 1789 valtiopäivillä istuutui maamarsalkan tuoliin Vaasa-suvun vaakunan alle ja pakotti aateliston suuriin myönnytyksiin sen vastarinnasta huolimatta. Täällä ritaristo ja aatelisto myös luopuivat vapaaehtoisesti poliittisista oikeuksistaan vuoden 1865 valtiopäivillä.

Salin seinillä ja maamarsalkan huoneistoon johtavassa portaikossa on esillä 2331 Ritarihuoneeseen introdusoitujen kreivillisten, vapaaherrallisten ja muiden aatelissukujen kuparilevyille maalattua vaakunaa. Näitä on olemassa kaiken kaikkiaan 2897. Aatelissuvuista on elossa vain 663. Vaakunat ovat numerojärjestyksessä sen mukaan, milloin suvut on introdusoitu Ritarihuoneeseen. Kreivillisten sukujen vaakunat ovat läntisellä seinällä keskimmäisen ikkunan ympärillä, vapaaherrallisten sukujen niiden sivustoilla ja vanhimpien aatelissukujen kilvet eteläisen seinän sisemmässä alaosassa. Maamarsalkan asuntoon johtavassa portaikossa on esillä ryhmä Ritarihuoneeseen 1600-luvun jälkipuoliskolla introdusoitujen ja jo kuolleiden sukujen vaakunoita. Ruotsin viimeisen, vuonna 1902 aateloidun tutkimusmatkailija Sven Hedinin vaakuna on ripustettu samaan saliin johtavien portaiden yhteyteen.

Katossa on vertauskuvallinen maalaus, joka esittää Ruotsin valtakunnan henkilöitymää Svea-mammaa hyveiden ympäröimänä. Sen tekijä oli maahan kutsuttu saksalaissyntyinen taidemaalari David Klöcker Ehrenstrahl (1628—1698). Maalaus syntyi vuosina 1670—1675. Teos on idealisoitu esitys suurvalta-aseman saavuttaneesta Ruotsista, jossa kruunupäinen Svea-mamma valtikkoineen istuu kultaisella valtaistuimella. Hänen yläpuolellaan leijailevat kolme sulotarta, jotka kantavat valtakunnan vaakunan kolmea kruunua. Maalauksen vertauskuvallisista hahmoista maineen jumalatar Fama julistaa Ruotsin kunniaa maan päällä ja ikuisuuden jumalatar Eterna pitää puolestaan kuolemattomuuden tähtikruunua Svea-mamman valtaistuimen yllä.

Äärimmäisenä edessä nähdään Lyypekin kaupungin kuningatar Kristiinalle lahjoittama maamarsalkan istuin. Se on valmistettu noin vuonna 1625 ja on veistetty kokonaan norsunluusta. Se on koristeltu mm. eebenpuisiin listoihin tehdyin upotuksin, joissa on raamatullisia kuva-aiheita ja metsästyskuvauksia.

Maamarsalkan huoneiston etuhuoneessa on neljän 1600-luvun suurmiehen muotokuvat. Klaus Flemingin muotokuvan alla olevassa kaapissa säilytetään esineitä, jotka ovat joko lahjoituksia tai talletuksia Ritarihuoneelle. Ikkunoiden välissä olevassa vitriinikaapissa on itäintialaista posliinia Stuartin vaakunaposliinikokoelmasta. Kassakirstu on 1600-luvulta.

Maamarsalkan salia käytettiin vuosien 1719—1794 välisenä aikana myös nk. salaisen valiokunnan kokoushuoneena. Sen seinille on ripustettu kaikkien 1600- ja 1700-lukujen maamarsalkkojen muotokuvat. Näistä merkittävimpiä olivat Pietari Brahe, Johan Gyllenstierna, Arvid Horn, Karl Gustaf Tessin ja Axel von Fersen. Maamarsalkan nimitti kuningas tai aatelisto, ja tämän tehtävänä oli toimia säätyvaltiopäivillä ritariston ja aateliston puhemiehenä.

Salonki on kalustettu antiikkisin rokokootyylisin huonekaluin. Seinillä olevat muotokuvat esittävät 1800-luvun maamarsalkkoja. Kreivi Gustaf Lagerbjelke oli heistä viimeisin.

Portaikko on Jean de la Valléen piirtämä; se valmistui vuonna 1668. Se entisöitiin perusteellisesti vuonna 1961. Paroni ja historiamaalari Gustaf Cederströmin (1845—1933) maalaus ”Ison Beltin ylitys” on sijoitettu pitkälle itäiselle seinälle. Portaiden nurkkapilareiden lyhdyt ovat kuvanveistäjä Jacques-Philippe Bouchardon’n käsialaa ja ovat toisintoja Tukholman kuninkaanlinnan portaikon pronssilyhdyistä vuodelta 1765.

Kansliakerroksessa kerrosta ylempänä sijaitsevat Ritarihuoneen hallinnolliset tilat. Sinisessä huoneessa on konsuli Hjalmar Wicanderin ainutlaatuinen kokoelma itäintialaista vaakunaposliinia.

Kiitämme filosofian lisensiaatti, museonjohtaja emerita Maritta Kristiina Pitkästä tekstin korjauksista ja päivityksistä (2015)